Hämeentien kasvojenkohotus

Infra nyt  · Julkaistu 27.12.2019

Helsingin historian suurin katuremontti alkoi maaliskuussa Hämeentiellä. Massiivisessa peruskorjauksessa uusitaan raitiovaunukiskot, vesijohdot, viemärit, kaapelit ja kunnostetaan Sörnäisten metroasemaa. Henkilöautojen läpiajoliikenne Hämeentiellä loppuu, jatkossa katu on tarkoitettu joukkoliikenteelle, pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Tiivis kaupunkimiljöö, ikivanhat putket sekä ihmisten keskellä työskentely tuovat lisämausteensa valtavaan urakkaan. Miten erityiset haasteet on selätetty?

”Projekti on ainutlaatuinen, sillä se tehdään ahtaassa kantakaupungissa ihmisten kotien äärellä. Alueella liikkuu asukkaita, jalankulkijoita, pyöräilijöitä ja busseja. Kaupunki elää ympäri vuorokauden ja asettaa haasteita tekemiseen”, Hämeentien urakan työpäällikkö Seppo Sirola kuvailee.

Isoin osa remontista tapahtuu maan alla, jossa uusitaan kilometreittäin vesijohtoja, kaapeleita sekä viemäreitä. Suurimpia haasteita tuo vanha putkiverkosto.

”Työtä tehdään yli 100-vuotiaan kunnallisteknisen verkoston läheisyydessä, ja vanha verkosto on säilytettävä toiminnassa rakentamisen ajan, kunnes uusi verkosto saadaan käyttöön. Vaikka teemme työtä useassa lohkossa samaan aikaan, pitää kunnallistekniikka rakentaa tietyssä järjestyksessä. Työ on siksi aikaa vievää.”

Maata kaivetaan urakka-alueella jopa kolmen metrin syvyydessä – eikä yllätyksiltä ole voinut välttyä. Huhtikuun alussa alueella rikkoutui 130-vuotias putki, joka aiheutti vesivahinkoja. Samanlaisia putkia löytynee lisää, koska 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa ei tehty tarkkaa dokumentaatiota verkostosta.

”Eteen tulee johtoja ja putkia, joita ei ole näkynyt missään kartoissa. Joudumme selvittämään jokaisen kohdalla erikseen, mitä voimme sille tehdä: laittaa poikki vai säilyttää. Osa vanhoista rauta- ja betoniputkista puretaan ja osa täytetään ja jätetään katuverkkoon maan alle”, Sirola kertoo.

Uusia ratkaisuja

Kaupunkiympäristön ahtaus asettaa haasteita myös maan päällä. Esimerkiksi satelliittipaikannus ja sitä kautta tapahtuva koneohjaus ei häiriöiden vuoksi onnistu. Kaivinkoneisiin on asennettu takymetriohjaus. Sillä saa aikaan tarkempaa jälkeä.

”Tekniikka on tuttua, mutta sitä ei ole aiemmin käytetty tällaisissa töissä. Se auttaa tarkkuudessa ja dokumentaatiossa. Pystymme jättämään digitaalisen jäljen siitä, mitä olemme tehneet.”

Vanhan infran turvaamiseksi perinteinen louhinta räjäyttämällä ei mahdollista. Siksi se tehdään räjäyttämättömällä menetelmällä hydraulisesti kiilaamalla.

”Mekaanisesti louhimalla ei tule tärähdyksiä eikä paineaaltoja, jotka saattaisivat vaarantaa vanhat verkostot ja kivitalot. Lisäksi menetelmä on turvallinen näin tiiviisti asutulla alueella”, Sirola sanoo.

Sörnäisten metroaseman vesikannen eristystyöt ja LVIS-remontti ovat inspiroineet kokeilemaan asioita eri tavalla.

”Rakennamme aseman remontin ajaksi asematunnelin päälle kuivan maan sillan eli armeijan pioneerisillan busseja varten. Tällaista ei ole tietääkseni aiemmin tehty tällaisessa kaupunkiympäristössä.”

Liikennetilannetta seurataan

Liikkumisen kannalta merkittävää Hämeentien hankkeessa on se, että henkilöautojen läpiajoliikenne loppuu. Urakkaan liittyy kattava liikennetilanteen seuranta. Tavoitteena on muodostaa selkeä kuva siitä, miten liikennevirrat kehittyvät alueella, minne liikenne oikeasti siirtyy, millaisia muutoksia tulevaisuudessa tapahtuu ja miten ne vaikuttavat turvallisuuteen.

Kattavan analyysin tekemiseksi liikennettä seurataan liikennekameroilla keskeisillä kuudella eri väylällä. Liikenteen määrät analysoidaan kuvatunnistusmenetelmällä. Liikenteen seurannassa tarkastellaan muun muassa vuorokauden tuntivaihtelua.

Liikenneturvallisuutta seurataan jatkuvasti ja turvallisuustilanteesta raportoidaan Destian kehittämän liikenneturvallisuusohjelmisto iLiidun avulla. Tiedon perusteella voidaan tehdä päätöksiä esimerkiksi työmaa-aikaisten väliaikaisten liikennejärjestelyjen suunnittelusta ja toteuttamisesta.

Aktiivista vuorovaikutusta

Yksi haaste on ollut se, miten taata ihmisten liikkuminen ja turvallisuus remontin keskellä. Ratkaisu on ollut massiiviset liikennejärjestelyt.

”Olemme joutuneet sulkemaan suojateitä ja tekemään väliaikaisia rajattuja ylityspaikkoja. Se ei tietenkään miellytä kaikkia, mutta on tärkeää turvallisuuden takia”, Seppo Sirola kuvailee.

Viestintään on panostettu merkittävästi. Sirolan mukaan monipuolisella tiedottamisella on haluttu välttää aiemmat huonot kokemukset remonttien riittämättömästä tiedonkulusta.

”Meitä näkövammaisia on kuultu useasti jo remontin suunnitteluvaiheessa. Meille on selvitetty kattavasti remontin kulkua ja siihen liittyviä kulkemisen muutoksia”, kommentoi Eija-Liisa Markkula.

On tärkeää, että liikkuminen remontin aikana on mahdollisimman sujuvaa. Tämä mahdollistetaan yhteistyöllä ja aktiivisella vuorovaikutuksella. Myös yhteistyö ja dialogi kaupungin, urakoitsijan ja eri sidosryhmien välillä on jatkuvaa.

”Kantakaupungissa on kunnallistekniikka monessa kohdassa tiensä päässä ja remontteja tulee lisää. Tämä on hyvä oppi siitä, miten tiedottamista ja vuorovaikutusta voi kehittää”, Sirola summaa.

Teksti: Eeva Louko  |  Kuvaaja: Lauri Hänninen