Kantatie 51, Espoo

Toimiva Suomi  · Julkaistu 29.12.2015

Destia parantaa Länsimetron liityntäyhteyksiä Espoon Matinkylässä. Liikennettä ja Gräsanojassa kutevia taimenia häiritään mahdollisimman vähän.

Länsimetro muuttaa Espoon liikennejärjestelyt perusteellisesti. Kun metroliikenne Ruoholahden ja Matinkylän välillä alkaa syksyllä 2016, tuhannet matkustajat siirtyvät autoista metrojuniin. Metron liityntälinjasto tarjoaa bussiyhteydet myös Espoon osakeskusten välille. Yhtenäiset bussikaistat ulottuvat Espoonlahdesta Helsinkiin saakka. Ruuhkat vähenevät erityisesti Länsiväylällä eli kantatie 51:llä.

Työt alkoivat vuoden 2014 heinäkuun lopussa. Urakan aikana alueen liikennejärjestelyt on jouduttu uusimaan moneen kertaan. Ajotila Länsiväylällä on kaventunut, mutta koko urakan ajan vähintään kaksi kaistaa on pystytty pitämään avoinna molempiin suuntiin.

Työt ajoitetaan tarkasti, ja muutoksista tiedotetaan.

– Arvostelua tulee, ja pitääkin tulla. Loppujen lopuksi ihmiset kuitenkin ymmärtävät, että olosuhteet paranevat, sanoo työmaapäällikkö Seppo Tuovinen.

Destian rakentajat tekevät työtään alueella, jolla vilkasliikenteinen Länsiväylä ja Kehä II yhtyvät. Autot ovat työturvallisuusriski, joka on otettava vakavasti. Pahimmillaan ohi kiitävän auton ja ihmisen välillä on vain betonieste. Suurimman vaaran aiheuttavat tälläkin työmaalla autoilijat, jotka eivät välitä nopeusrajoituksista. Työmaa-aikaiset liikennejärjestelyt suunnitellaan ja toteutetaan siten, että ne takaavat parhaalla mahdollisella tavalla liikenteen ja työmaan turvallisuuden.

Työmaa on vanhaa merenpohjaa. Kallioperän päällä on paksu kerros pehmeää savea. Uusittu ja levennetty ramppi rakennettiin noin 2 300 neliömetrin paalulaatalle, joka perustettiin enimmillään 15 metriä pitkille betonisille kalliokärkipaaluille. Maaperää vahvistettiin pilaristabiloinnilla. Täytekerroksia keventämään käytettiin kevytsoran lisäksi kierrätetystä lasista valmistettua vaahtolasimursketta.

Destia parantaa Länsimetron liityntäyhteyksiä Espoonlahden ja Matinkylän välillä. Urakassa rakennetaan uudet joukkoliikennekaistat, meluesteet ja kolme uutta kevyen liikenteen siltaa. Kehä II:n ja Länsiväylän risteyksen valo-ohjaus korvataan liikennettä sujuvoittavalla kiertoliittymällä. Kolme vanhaa siltaa korjataan.
Destia hoitaa urakan suurelta osin omana työnä. Työnjohto, maarakentaminen ja taitorakentaminen tehdään lähes kokonaan itse. Sähkötyöt ja siltojen korjaukset hoidetaan Destian sisäisinä aliurakoina.

Työmaan johto on ollut järjestelyyn tyytyväinen.

– Luottamus on tärkeää, silloin asioiden hoitaminen on helppoa. Ulkopuolisten tekemää työtä on valvottava aina enemmän, sanoo työpäällikkö Olli Sihvola. Hän on aikoinaan tullut Destiaan kesätyöntekijänä ja palannut opintojen päätyttyä. Tällä työmaalla työskentelee monia hänen kaltaisiaan kesätyöntekijänä aloittaneita.

Uusi puukantinen teräsristikkosilta rakennettiin hyvin erikoisella tavalla Gräsanojan vanhaan silta-aukkoon. 68 metriä pitkä siltarunko nostettiin ilmaan kahdella nosturilla ja ujutettiin vähän kerrassaan Länsiväylän alle. Sillan kansi päällystettiin suolakyllästetyillä kahden tuuman lankuilla. Puuta kului 10 kilometriä, nauloja noin 100 000 kappaletta. Länsiväylän vanha silta kunnostettiin, maalattiin, koristeltiin kala-aiheisilla kuvioilla ja pinnoitettiin graffiteja hylkiväksi.

Matinkylän työmaan työnjohtajat ovat nuorta väkeä, osa entisiä Destian kesäharjoittelijoita. Tekniikan opiskelijat tulevat Destiaan opintojen loppuvaiheissa kesätöihin, ja monelle Destiasta tulee myös ensimmäinen vakituinen työpaikka.

Pyöräilijät ja kävelijät saattavat tulevina vuosina ihmetellä, miksi yksi Länsiväylän alittavista kevyen liikenteen väylistä on koristeltu kalan kuvilla. Kuville on hyvä syy – sillan vieressä virtaa Gräsan­oja, jota pitkin soudettiin aikoinaan veneillä Suomenlahdelta sisämaahan. Lahnat, hauet ja istutetut taimenet nousevat edelleen ojaan kutemaan. Rakennustyöt ajoitettiin niin, että kutuaikoina, kaikkiaan viiden kuukauden ajan, puro rauhoitettiin täysin. Gräsanojan laaksossa asustaa myös liito-oravia, ja alueen kasvusto ja linnusto ovat runsaita. Niitäkin häirittiin mahdollisimman vähän.

Teksti: Markku Rimpiläinen  |  Kuva: Rami Lappalainen