Kiirettä piisaa, mutta hätiköimään ei ruveta

Töissä Destiassa  · Julkaistu 05.10.2016

Kiire on mielentila, sanotaan. Varmasti näinkin, mutta sillanrakennustöissä kiire on myös totista totta.

– Sesonki kestää toukokuusta lokakuuhun, ja kun koko vuoden tulos on tehtävä kesän aikana, ei ylimääräistä aikaa juuri jää, Destian siltaryhmän työmaapäällikkö Olli-Pekka Angeria, 35, sanoo.

Työmaakoppien yläpuolella Helsingin Herttoniemessä Angerian miehet paiskivat töitä saadakseen sillan kuntoon. Viime vuosina siltojen peruskorjauksia on tilattu paljon, mikä on tuonut lisää töitä. Samalla asiakkaat ovat oppineet laatimaan tiukkoja aikatauluja.

Angeriaa ei kuitenkaan huoleta, sillä hänellä on tiimissään neljä hyvää työnjohtajaa. Mestari Angerian varsinainen kisälli on työnjohtaja Mikael Sonck, 27, jonka kanssa hän on huhkinut siltoja kuntoon viisi vuotta.

– Ensimmäinen yhteinen projektimme oli Lohjan Urheilukadulla, ensimmäisenä kesänäni. Opin paljon vain seuraamalla Olli-Pekkaa. Hän myös antoi heti alusta alkaen paljon vastuuta, Mikael Sonck sanoo.

Viidessä vuodessa tutkaparin työnjako on muodostunut selkeäksi. Työmaapäällikkönä Angeria kiertää työmaita, missä työnjohtaja vastaa arjen sujumisesta. Se on Angerian mielestä Sonckin vahvuus.

– Vaikka Miksu olisi ollut yömyöhään töissä, hän on heti aamulla iloisella fiiliksellä. Se tarttuu myös muihin, Angeria sanoo.

”Kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta.”

Sonck on kookas ja kotoisin etelän Porvoosta. Angeria on pienempi ja pohjoisen Torniosta. Siinä erot sitten ovatkin, sillä työssä molemmista huokuu rauhallisuus. Se on Sonckin mielestä suurin oppi, jonka Angeria on kisällilleen ojentanut.

– Vaikka työmaalla tulisi mikä hämminki tahansa, Olli-Pekka ei panikoi, vaan alkaa miettiä miten tilanne ratkaistaan yhdessä, Sonck sanoo.

Angerian mielestä oppi on mennyt perille vähintäänkin kiitettävästi, ja se on hyvä. Suurin osa siltaryhmän kohteista on peruskorjauksia, eikä toistaiseksi vastaan ole tullut vanhaa siltaa, joka ei olisi vaatinut suunniteltua laajempia korjauksia tai nopeasti keksittäviä uusia työtapoja. Silti aikataulun on pidettävä.

– Olli-Pekka on opettanut sen, että ongelmat ovat mahdollisuuksia. Sillat valmistuvat kyllä, hätiköinti vain pahentaa tilannetta, Sonck sanoo.

Turha luulla, että Angeria ja Sonck puhuisivat toisistaan mestarina ja kisällinä. He ovat työpari, jolla on omat tonttinsa, mutta joka täydentää toisiaan. Samalla Angeria kuitenkin huomauttaa, että vanhempien työntekijöiden pitäisi muistaa tukea nuorempiaan.

– Kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta. Toisaalta vain ottamalla itse vastuuta ihminen voi kasvaa tehtäviinsä, Olli-Pekka Angeria sanoo.

Työmaiden kiemuroissa tekniset ratkaisut keksitään yhdessä ammattiosaamisen avulla, mutta asenne työtä ja työkavereita kohtaan on se, mikä erottaa jyvät akanoista. Syventääkseen omaa osaamistaan Sonck on aloittelemassa kasvatustieteen perusopintoja avoimessa yliopistossa.

– Se on pitkälti psykologiaa, mikä auttaa kasvamaan johtajana. Haluan oppia ymmärtämään ihmisiä yhä paremmin, Mikael Sonck sanoo.

Olli-Pekka Angeria näyttää peukkua: työpari toimii, kun molemmilla on mielipiteitä mutta myös kykyä kuunnella toista.

– Pitää osata myöntää, jos on väärässä. Ei vain Miksun, vaan myös minun, Angeria sanoo ja nauraa.

Teksti ja kuva: Juho Paavola